veeti valtteri..!

Kun miettii tätä vuotta taaksepäin, niin huh huh.. Tähän mahtuu kaikkea.
Kaikkein eniten haluan kehua meidän ihanaa veetiä <3 kehitystä on tullut aivan valtavasti..  Ehkä näin taustatietoja jotka ei tiedä,
Eli veetillä todettiin spastinen hemiplegia eli cp-vamma noin 6kk ikäisenä, veetillä ei oikea puoli kropasta toimi kunnolla, Veeti on 3v..ei kävele vielä vaan kulkee pyllykiidolla eteenpäin, fyssarit ja lääkärit sanovat että TODENNÄKÖISESTI kävelee,mutta yhtään ei osata ennustaa koska. Oikean käden toiminnasta sanottiin ettei käsi tule koskaan olemaan normaali,mutta kättä yritetään kuntouttaa niin että toimisi edes apukätenä.. Eli kun mietitään kaksikätisiä juttuja kuten saksilla leikkaaminen,pukeminen,kenkien sitominen, kilpaileminen.. Ynnä muut jutut ovat veetille mahdottomia mutta kuntoutuksella yritetään parantaa edes vähän.. Normaalia veetin kädestä ei saa.
Veeti sai viime viikolla dafot,ja niiden pitäisi edistää veetin kävelyä,mutta varsinkin jalkojen virhe asentoa.. Poika ei itse tykkää niitä käyttää,mutta toivotaan että tottuu.
Pakko sanoa että kun tuon pojan touhuja seurailee,niin ei se anna tämän vamman häiritä.. Toki onhan se aika pieni ymmärtääkseen asian, MUTTA päiväkodissa poika menee muiden mukana ja pyllykiidolla pysyy toisten perässä <3
4.11 alkaa taas vks käynnit, ja niitä on monena eri päivänä.. On fyssaria, toimintaterapiaa, puheterapiaa, neuron lääkäriä ynnämuuta, toivottavasti osaavat kertoa jotain positiivista..
Sitä odotellessa..!

perhe suhteet

Perhesuhteet, se on käsite mikä on kaikilla erilainen.
Mun perheeseen kuuluu äiti,sisko, veli,isä.. Kerrotaanko hieman

Äiti; ihana rakas ihminen. Ei mun teini aikoina ymmärtänyt mua ei sitten yhtään. Nyt korvaamaton. Paras ystävä, ei tuomitse. Auttaa aina. <3

Isosisko; sisko joka asuu liian kaukana. Nähdään pari kertaa vuodessa. Lapsena ehkä "vähä" tapeltiin.

Pikkuveli; tuo höpsö veli, ihana apu jos tarvii. Helppo jutella.

Isi; hmm.. Viisastelija hyvässä mielessä. Lasten LIKUpaappa. :D

On mulla iso vanhemmatkin.. Tai no ei oo, mun rakkain mummi kuoli 2009 ja toisten isovanhempien kanssa en oo tekemisissä.
Serkut,ne herkut ;) haha, on ne välillä kivoja ;D

Mutta YSTÄVÄT!!!!!! oon huomannut tässä viime aikoina että on ne korvaamattomia. Niille saa soittaa koska haluaa, mennä käymään koska vaan, ja se tuki on ihana.
Oon saanut uuden ystävän, joka on hassusti kyllä "tuttu" mutta ei kuitenkaan. Maailma kun on pieni. :D

Ja hei, kun aiemmin kehuin masennus lääkkeestä, niin KOLME VIIKKOA JA SE ON LOPPU. Kuusi ja puoli vuotta masennus lääkettä, ja se loppuu.. Loistavaa. Hyvä mä.
Enkä olisi pystynyt siihen ilman ystäviä.. Sanna,Katja,Jaana,kaitsu,tomi, janica, jenni, tuula .. oottete ihania kun ootte jaksanut kuunnella valituksia, jaksanut tsempata !

Diudiu.

kuuden vuoden tuska on ohi!!!!!

Oon viimeks 4 kuukautta sitten kirjotellu tätä blogia, oliskohan aika päivittää :)

Aloitetaan siitä että oon vihdoinkin päihittänyt masennuksen, oon nyt melkeen kolme kuukautta pienentänyt lääkitystä asteittain, ja ens tiistaista alkaa viimeinen rutistus kun saan ottaa enään yks neljäsosan.. Vautsi!!!! En usko että kukaan ihminen joka ei oo masennusta kokenut omasta tai läheisen kautta ei voi ymmärtää tätä tunnetta.
En oo yli kuuteen vuoteen jaksanu nousta sängystä aamulla kun kello on herättänyt, vaan on tullut painettua torkkua niin kauan että jo myöhästyy. Monesti koulustakin tuli lintsattua kun en jaksanu nousta. Mutta nyt oon kahden viikon aikana noussut aamulla HETI kun kello on 6.00 herättänyt. Sitten aamupuuro ja kahvi ja töihin.. Töissäkin jaksaa. En oo enään niin väsynyt kun pääsen töistä, en enään tarvin niitä päiväunia aamuvuoron jälkeen.
En edes oo stressanut asioista enään pitkään aikaan.
Nyt on helpompi hengittää ja voi aidosti hymyillä ja olla onnellinen.

En olla pystynyt tähän ilman tomia, äitiä, sannaa, jenniä ja katjaa <3 ootte jaksanu tsempata aina. <3

Saan tehdä työtä mitä oon aina halunnu, oon ollut yli 8 kuukautta samassa paikassa. Kesälomaa ei oo kertyny vielä,mutta ehkä ens kesänä. :)

hyvänolon tunne

Kaikki jotka mutta tuntee, tietää että rakastan karkkia. Ja sitä on täs elämän aikana tullut syötyä, ja sitten taas se liikunta on jäänyt näitten pirpanoiden kasvaessa.
Oon monesti aloittanut laihduttamisen ja heti yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon ja jos se ei puntari lukemissa näkynyt niin petyin/masennuin niin että sokeri alkoi taas maistua. No nyt TAAS oon päättänyt laihduttaa, tai oikeastaan kiinteyttää ja jenkkakahvoista on päästävä eroon. Tällä kertaa teen kaiken erillä lailla ettei tulisi pettymyksiä. Aloitetaan siis
A) ajattelutapa.. Ei ne tulokset heti näy.. Trek.
B) ei sitä sokeria tarvin kokonaan lopettaa,mutta vähentää.. Tsek
C) liikunta on tärkeää, joten liikun enemmän kun ennen.. Tsek
D) ruokavalio.. Vähä hiilarista ruokaa ja PALJON vettä.
Noilla on hyvä alittaa, en oo koskaan oikeastaan onnistunut laihduttamisessa, mutta nyt ajattelin onnistua. Oon tässä nyt viikon aikana tehnyt joka päivä jotain pieniä jumppaliikkeiä, ja kun e-baysta tulee yks tilaus niin lähden ulos kokeen kunnolla ja yritän tuota juoksemista, toki sekin alkaa pienestä. Tavoite on että kesän lopussa juoksen tuon Onkilahden lätäkön ympäri.
Mutta ennen kaikkea, en ota ressiä. Puntari saa toistaiseksi pysyä kaapissa, pienin askelin tässä lähdetään. Kaikki on nyt paljon helpompaa kun masennus on paranemaan päin. Pian saa aloittaa vähentämään lääkitystä. JES! Ja kaiken lisäksi oon saanut uusia hyviä ystäviä/tuttuja tässä parin kuukauden aikana, ja heidän seurastaan oon nauttinut kovasti, kiitos Katja ja kumppanit <3

Ja yks hassujuttu myös, en oo koskaan ollut mikään viher peukalo, koska en jaksa odottaa että joitain tapahtuu, MUTTA tänään tein sen, laitoin multaan siemenet kasvamaan. Ehkä se odotus palkitaan ;>

Tähän hyvän olon tunteeseen loppuu kirjoittaminen, ja painon hallinta päivityksiä on tulossa, tuutte näkemään mä onnistun tässä :)

minun unelmien työpaikka

Niinku kaikki jotka mut OIKEESTI tuntee niin tietää että vanhustyö on aina ollut mun unelmien työ. Nyt kun valmistuin joulukuussa 2013 lähihoitajaksi ja aloitin tammikuussa työt, niin voin sanoa että oon nauttinut. Oon päässyt olemaan niin *talossa* kuin *kentälläkin* ja oikeasti waaaau.
Vaikka jokainen vanhus on erilainen niin kyllä ne on ihania.. Se mitä toivoisin työpaikalta on että
A) olisi enemmän aikaa vanhukselle
B) työporukka olis yhtenäinen
C) työkaverit olisi mukavia eikä puhuis toisen selän takana..
Ehkä se näin yhden ihmisen on vaikea muuttaa, mutta jos kaikki mun toiveet toteutuisi olisi tuo työpaikka OIKEASTI mahtava!!!!
Mutta mitä vanhuksiin tulee niin KYLLÄ se on juuri sitä mitä oon ajatellut... Auttaa pukeutumisessa, huolehtia lääkkeistä, siivota, huolehtia asiakkaan ravinnosta... Kaikki se, ja kyllä mä tykkään.
Monet varmasti ajattelee miksi mun unelmatyö on vanhustyön. No minä kerron..
Kun olin pieni, olin aika paljo rakkaan mummini luona yötä, ja kun hän asui *vanhusten talossa* niin sitä tuli tutustuttuaan mummon ystäviin ja sisaruksiin.. Opin rullaamaan hiukset, varoittamaan vanhuksia kynnyksistä, keittämään vanhat kahvit, kastelemaan kukat ja viemään mehua vanhuksille. Ja mä niin tykkäsin, sanoin mummille pienenä että *mummi, mä haluan isona vanhusten hoitajaksi* ja muistan ikuisesti mummon sanat *pidä  unelmasta kiinni* ja niin mä tein.
Olisi kiva että työkaveritkin huomaisi että olen täällä oikeesti  sen takia että tykkään ja haluan.

särkyä ja pelkoa!

Oon nyt kuukauden verran ollut töissä kotipalvelussa, ja töitä on edessä ainakin vielä 40 vuotta.. Mutta voin sanoa että tykkään kovasti tästä työstä. Tää on sitä mitä pienenä lapsena mummille sanoin kun laitoin rullia hänen hiuksiinsa ulkona * isona mä haluan hoitaa vanhuksia* ja tässä sitä ollaan :) päivääkään en vaihtaisi pois.

Kaikki jotka mut tuntee tietää että oon neula kammonen ja oon aina ollut.. Noh, viime sunnuntaina nousi kuume, alkoi pahoinvointi ja järjetön pääkipu. Ja olin niin väsynyt että nukuin yks yö 11 tuntia ja sitten nukuin vielä samana päivänä päikkärit, en jaksanut mitään ja jopa käveleminen sattui joka paikkaan.. Tätä kesti 4päivää ennenkun  päätin mennä lääkäriin. No ensin 5tuntia odottamista odotushuoneessa, sen jälkeen kun pääsin lääkärille niin hän totesi että olin päässyt kuivumaan..joten tippakäteen ja kaks tuntia makoilua sängyllä odottaen parempaa oloa.. Ekan ringer-pullon jälkeen lääkäri tuli kysymään vointia, en huomannut voivani yhtään paremmin joten toinen pullo vielä.. No ei muuten mitään mutta se PIIKKI, kun kuulin että tulee tippa käteen niin totesin *o ou* no kun sairaanhoitaja pisti oikeeseen käteen niin meni huonosti, joten piti pistää uudelleen vasempaan käteen *shit,oikeesti?*  no sitten onnistui tipan laittoi, mutta se sattui käteen niin pistäminen kuin se kun se ringeri meni siitä kädestä.. Nyt lupaan pitää huolta että juon paljon..VETTÄ :D en halua kokea samaa enään ikinä!
Kysyin lääkäriltä että saanko mä mennä jo huomenna töihin, niin sanoi heti ettei onnistu täytyy levätä.. No joo, kaipaan vaan jo töihin. Ei auta..lauantaina töihin,Jes!

Huomenna perjantaina pitäisi tehdä taas kaikenlaista ja mennä joka suuntaan.. Onneksi sain torstai päivän vain levätä ja maata, vointi on loistava joten huomenna kauppaan, ja ja ja.. :)

Ja pakko sanoa vielä että kun olin sen 4 päivää kipeä, niin huomasin jo masennus oireet jotka tekivät kovasti tuloa, mutta nyt voin taas hyvin,kerkesin jo säikähtää.. Mutta ei tarvinnut pelätä että olisi taas pitänyt nostaa lääkitystä, ja nyt voin vielä toivoa että kesällä saisi lopettaa masennuslääkkeiden syönnin :) oon niin Ilonen kun voi paremmin ja ne ystävät on kyllä kullan arvoisia <3

Nyt täytyy kyllä alkaa nukkua jo, aamulla lapset valmiiksi ja päiväkotiin. Itse pääsee takasi vielä jatkamaan vähän unia ja sitte siivous saa alkaa, onneksi on vaan imurointia ja lattian pesua.. Mutta nyt ipadi kiinni ja peitto päälle.

vapaapäivää lasten kanssa

Mulla oli tänään vapaapäivä töistä, Veetillä vapaapäivä päiväkodista ja Aada oli aiemmin viikolla oksennustaudissa josta sittemmin parantunut. 
 Meirän isäntä oli yövuorossa joten tuli aamusta nukkumaan, kakarat oli heränny jo 5.50 eikä sen jälkeen suostunu nukkumaan. 
Aamupala ja huono yritys saada Veeti päiväunille, mutta Velmerin unipupu oli hukassa joten poika ei suostunu nukkumaan. 
 Puettiin päälle lämpimästi ja haettiin Aadan pulkka ja lähettiin lasten kanssa kohti päiväkotia jossa meitä odotti Sanna ja Ella. 
 Oltiin Sannan kans sovittu että mennään museoon lasten kans perjantaina. Sinne on perjantaisin ilmanen sisäänpääsy. 
 Sielä oli näyttely sikiön kasvusta aina alusta synnytykseen asti. Sielä oli monia kuvia sikiöstä eri viikkoina ja lopussa oli se kuva kun se syntyy, ja siinä pidettiin vauvan päästä kiinni kun se vedettään äidin "sisältä" niin Aada tokas kovaan ääneen " äiti,kylvettääks ne tota" heh,mun tyttö. Sitten kierrettiin se puoli jossa on vaasan historiasta, säätyläis- ja talonpoikaiskulttuuria . Kiva kiertää ja kattella vanhoja esineitä ja vanhoja kuvia. Veeti tokas kaikkeen kun sano kato niin "EI" :D ei ollu veetille kiinnostavaa. Sitten kierrettiin terranova puoli. Kun käytiin kattomassa sitä akvaariokuvaa sielä pimeemmällä puolella niin YLLÄTYS mun lapset hyppi ja säikky kun ne kalat uivat sielä seinällä, mutta Ella se kikatti menemään, ihana toista.

Museon jälkeen otettiin nokkakohti kirjastoa, käytiin ensin kahvilla ja mehulla ja sitten suunnattiin lasten osastolle. Aada löysi 3 kirjaa ja Veeti halus vaan AUTOT -kirjan !! 
Ite löysin mielenkiintoisen kirjan 

Kolmekymppinen Sophie joutuu heittäytymään sijaisäidiksi, kun hyvä ystävätär yllättäen menehtyy ja 3- ja 6-vuotiaat kummitytöt tulevat toistaiseksi hänen huollettavikseen. Hyväsydäminen Sophie yrittää parhaansa, mutta hänen aiempi kasvatuskokemuksensa rajoittuu omapäisen kollikissan hoivaamiseen..
Vähän odottaa että pääsee kirjan kanssa peiton alle lukemaan :)

Tomi lähti tossa tunti sitte sportin peliin ja vaihtaan renkaita ja ja ja, joten oon lasten kanssa ja ollaan tehty jo maja keskelle olohuonetta. Lapset kulkee taskulamppujen kans läpi ja kivaa näyttää olevan, JA TIETENKIN robin soi taustalla JEEJEE!! 
Huomenna kun isäntä lähtee käymään mökillä niin ajattelin jos veisin lapset luistelemaan, no veeti ei luistele kun ehkä takapuolella mutta jos Aadaa kiinnostais lähtee :)

Sunnuntaina tuttuun tapaan kiiston peli, jeah..öh! 

Nyt lasten kans siivoomaan ja pian iltapala ja sänkyyn, toivotaan että huomenna ei tarvis nousta jo klo 6
toivossa on hyvä elää !
 

kuukauden kuulumiset

Siitä on kulunu pian kuukausi kun oon viimeks kirjotellu tänne, nyt ajattelin sitte kertoilla tän perheen kuulumiset!

Alotetaan siitä että MÄ TEIN SEN! valmistuin lähihoitajaksi, suuntautumisena vanhukset. Tutkintotodistuksen sain käteen siis 20.12.2013 

 Loppuvuoden lomailin lasten kans, ja olihan välissä se joulukin,oka vietettiin anopin ja "appiukon" luona, illasta tultiin meille kotiin ja meitä olikin täälä sitte Jenni,Jani,Anni,Elli,Marja,Ole, Jani, Aada, Veeti, Tomi ja minä. Oli kivaa <3
Uutena vuotena meille tuli Mäkiset ja lapset sai leikkiä,sitte tanssittiin tyttöjen kans vähä espanjalaisen musiikin tahdissa. Ja vaikka olikin ihan kauhee vesisade niin mentiin pommittelemaan ulos. Kotiin tultiin litimärkänä. Mäkiset lähti kotiin.
Sitte Iskä ja Sirkka tuli meille, ja vaikka käytiinkin kiivas keskustelu iskän kanssa niin oli mulla kivaa<3

No sitte mä sain töitä, oon kotipalvelussa ja TYKKÄÄN, on kyllä niin mun juttu! JES!! 

Viime viikonloppu oli aivan loistava. Mentiin J & T kanssa eka rossoon syömään, ja sen jälkeen kahville.  Siitä menin sitte Sanna luo jonnekka Aadaki tuli. Pidettiin elokuvailta lasten kanssa ja saatiin jutella sannan kans kun lapset meni nukkumaan. Sunnuntai päivä meni Sannan luona siihen asti kun lähettiin elokuviin kattomaan "ei kiitos" elokuva. oli kivaa kun oli hieman erillainen viikonloppu. 

Veetille alotettiin sähköhoito vähä yli viikko sitte. Puoltuntia päivässä / 5 kertaa viikossa ja 5 viikon ajan. Onneks Veeti ei huomioi mitenkään kun on tää sähkö päällä,ainoastaan kun pitää liuskat ottaa pois 

                   
 Siinä pari kuvaa että saatte käsityksen millainen on Veetin sähköhoito. Ja niinku pojan ilme kertoo niin hauskaa on ! 

Saatiin Veetille aika LASTENKIRURGILLE, ja taas sitä alkaa jännittämään että mitä sielä sanotaan. 

Pieniä murheitakin on mutta en ala niistä tänne kirjottelemaan,tuun vaan vihaseks kun niitä mietin. Onneks on ystävät jotka jaksaa kuunnella ja olla tukena, EIKÄ TUU KALLIIKSI !!!! 

Nyt sänkyyn kun aamulla taas klo 6 herätys ja töihin. IHANAA!!
          
                    -Jonna-
 

Uuden vuoden lupauksia

Mä oon aina inhonnu mun kroppaa, aikalailla jokaista asiaa mun vartalossa, enkä sano tätä sen takia että saisin teiltä kommentteja " oot laiha" tai "höpöhöpö" EN, vaan siksi että en oo kuitenkaan koskaan saanu ite tehtyä mitään asialle, johonka vain ITSE voisin vaikuttaa. 
Nyt taas ehkä sadannen kerran päätin alkaa laihduttamaan,oon kokeillu muka jo niin monta kertaa eikä se oo kauaakaan kestänyt.  
Nyt löysin taas sen innon kokeilla, ja oon merkannut kaikki syömiset ylös, kuinka paljon liikun ja JOS oon syönyt jotain hyväskää, mitä en oo syöny vielä tällä viikolla ( tai no uutena vuotena,mutten sen jälkeen)  liikkumisen alotan kevyesti, en mitenkään heti juoksemaan kun en oo ikinä juoksemista harrastanut. 
Mä pystyn tähän, tulee vielä se päivä kun en häpeä mun reisiä, vatsaa tai jenkkakahvoja.. voiko tissejä kiinteyttää ? ;)

Toinen uuden vuoden lupaus on myös se että kun saan töitä ja palkkaa niin SÄÄSTÄN, sitä en oo K-O-S-K-A-A-N  osannu tehä, mutta Tomin kans oppinu nyt pitäis vaan saada niitä tuloja mistä säästää. Haaveilen että kesällä lähtis perheen kans reissuun, esim 3 pvä hotelli + puuhamaa + hoplop + IKEA yms juttuja ja kotiin. lapset kasvaa ja kesällä isommat tuet. 

Kolmas uuden vuoden lupaus on antaa enemmän aikaa lapsille, oonhan mä toki niitten kans aina aikaa viettäny, mutta tuo viimenen kouluvuosi vei kyllä niin paljo energiaa että se leikkiminen jäi vähemmälle. Nyt se koulu urakka on takana ja oon paljon pirteempi ja aikaa todellakin jää lapsille vielä enemmän, ja masennus on hoidettu, vaikkei lääkkeitä ihan vielä oo alettu vähentämään. Oon tosi onnellinen <3

Vielä kun saisi niitä töitä,kun kerran valmistui. Vanhukset on kuitenkin se mitä oon aina halunnu tehdä, siis viettää aikaa niitten kans ja hoitaa niitä. Se on lapsesta asti ollu mun juttu.

Nyt tutilullaa !