minun unelmien työpaikka

Niinku kaikki jotka mut OIKEESTI tuntee niin tietää että vanhustyö on aina ollut mun unelmien työ. Nyt kun valmistuin joulukuussa 2013 lähihoitajaksi ja aloitin tammikuussa työt, niin voin sanoa että oon nauttinut. Oon päässyt olemaan niin *talossa* kuin *kentälläkin* ja oikeasti waaaau.
Vaikka jokainen vanhus on erilainen niin kyllä ne on ihania.. Se mitä toivoisin työpaikalta on että
A) olisi enemmän aikaa vanhukselle
B) työporukka olis yhtenäinen
C) työkaverit olisi mukavia eikä puhuis toisen selän takana..
Ehkä se näin yhden ihmisen on vaikea muuttaa, mutta jos kaikki mun toiveet toteutuisi olisi tuo työpaikka OIKEASTI mahtava!!!!
Mutta mitä vanhuksiin tulee niin KYLLÄ se on juuri sitä mitä oon ajatellut... Auttaa pukeutumisessa, huolehtia lääkkeistä, siivota, huolehtia asiakkaan ravinnosta... Kaikki se, ja kyllä mä tykkään.
Monet varmasti ajattelee miksi mun unelmatyö on vanhustyön. No minä kerron..
Kun olin pieni, olin aika paljo rakkaan mummini luona yötä, ja kun hän asui *vanhusten talossa* niin sitä tuli tutustuttuaan mummon ystäviin ja sisaruksiin.. Opin rullaamaan hiukset, varoittamaan vanhuksia kynnyksistä, keittämään vanhat kahvit, kastelemaan kukat ja viemään mehua vanhuksille. Ja mä niin tykkäsin, sanoin mummille pienenä että *mummi, mä haluan isona vanhusten hoitajaksi* ja muistan ikuisesti mummon sanat *pidä  unelmasta kiinni* ja niin mä tein.
Olisi kiva että työkaveritkin huomaisi että olen täällä oikeesti  sen takia että tykkään ja haluan.

särkyä ja pelkoa!

Oon nyt kuukauden verran ollut töissä kotipalvelussa, ja töitä on edessä ainakin vielä 40 vuotta.. Mutta voin sanoa että tykkään kovasti tästä työstä. Tää on sitä mitä pienenä lapsena mummille sanoin kun laitoin rullia hänen hiuksiinsa ulkona * isona mä haluan hoitaa vanhuksia* ja tässä sitä ollaan :) päivääkään en vaihtaisi pois.

Kaikki jotka mut tuntee tietää että oon neula kammonen ja oon aina ollut.. Noh, viime sunnuntaina nousi kuume, alkoi pahoinvointi ja järjetön pääkipu. Ja olin niin väsynyt että nukuin yks yö 11 tuntia ja sitten nukuin vielä samana päivänä päikkärit, en jaksanut mitään ja jopa käveleminen sattui joka paikkaan.. Tätä kesti 4päivää ennenkun  päätin mennä lääkäriin. No ensin 5tuntia odottamista odotushuoneessa, sen jälkeen kun pääsin lääkärille niin hän totesi että olin päässyt kuivumaan..joten tippakäteen ja kaks tuntia makoilua sängyllä odottaen parempaa oloa.. Ekan ringer-pullon jälkeen lääkäri tuli kysymään vointia, en huomannut voivani yhtään paremmin joten toinen pullo vielä.. No ei muuten mitään mutta se PIIKKI, kun kuulin että tulee tippa käteen niin totesin *o ou* no kun sairaanhoitaja pisti oikeeseen käteen niin meni huonosti, joten piti pistää uudelleen vasempaan käteen *shit,oikeesti?*  no sitten onnistui tipan laittoi, mutta se sattui käteen niin pistäminen kuin se kun se ringeri meni siitä kädestä.. Nyt lupaan pitää huolta että juon paljon..VETTÄ :D en halua kokea samaa enään ikinä!
Kysyin lääkäriltä että saanko mä mennä jo huomenna töihin, niin sanoi heti ettei onnistu täytyy levätä.. No joo, kaipaan vaan jo töihin. Ei auta..lauantaina töihin,Jes!

Huomenna perjantaina pitäisi tehdä taas kaikenlaista ja mennä joka suuntaan.. Onneksi sain torstai päivän vain levätä ja maata, vointi on loistava joten huomenna kauppaan, ja ja ja.. :)

Ja pakko sanoa vielä että kun olin sen 4 päivää kipeä, niin huomasin jo masennus oireet jotka tekivät kovasti tuloa, mutta nyt voin taas hyvin,kerkesin jo säikähtää.. Mutta ei tarvinnut pelätä että olisi taas pitänyt nostaa lääkitystä, ja nyt voin vielä toivoa että kesällä saisi lopettaa masennuslääkkeiden syönnin :) oon niin Ilonen kun voi paremmin ja ne ystävät on kyllä kullan arvoisia <3

Nyt täytyy kyllä alkaa nukkua jo, aamulla lapset valmiiksi ja päiväkotiin. Itse pääsee takasi vielä jatkamaan vähän unia ja sitte siivous saa alkaa, onneksi on vaan imurointia ja lattian pesua.. Mutta nyt ipadi kiinni ja peitto päälle.