minun unelmien työpaikka

Niinku kaikki jotka mut OIKEESTI tuntee niin tietää että vanhustyö on aina ollut mun unelmien työ. Nyt kun valmistuin joulukuussa 2013 lähihoitajaksi ja aloitin tammikuussa työt, niin voin sanoa että oon nauttinut. Oon päässyt olemaan niin *talossa* kuin *kentälläkin* ja oikeasti waaaau.
Vaikka jokainen vanhus on erilainen niin kyllä ne on ihania.. Se mitä toivoisin työpaikalta on että
A) olisi enemmän aikaa vanhukselle
B) työporukka olis yhtenäinen
C) työkaverit olisi mukavia eikä puhuis toisen selän takana..
Ehkä se näin yhden ihmisen on vaikea muuttaa, mutta jos kaikki mun toiveet toteutuisi olisi tuo työpaikka OIKEASTI mahtava!!!!
Mutta mitä vanhuksiin tulee niin KYLLÄ se on juuri sitä mitä oon ajatellut... Auttaa pukeutumisessa, huolehtia lääkkeistä, siivota, huolehtia asiakkaan ravinnosta... Kaikki se, ja kyllä mä tykkään.
Monet varmasti ajattelee miksi mun unelmatyö on vanhustyön. No minä kerron..
Kun olin pieni, olin aika paljo rakkaan mummini luona yötä, ja kun hän asui *vanhusten talossa* niin sitä tuli tutustuttuaan mummon ystäviin ja sisaruksiin.. Opin rullaamaan hiukset, varoittamaan vanhuksia kynnyksistä, keittämään vanhat kahvit, kastelemaan kukat ja viemään mehua vanhuksille. Ja mä niin tykkäsin, sanoin mummille pienenä että *mummi, mä haluan isona vanhusten hoitajaksi* ja muistan ikuisesti mummon sanat *pidä  unelmasta kiinni* ja niin mä tein.
Olisi kiva että työkaveritkin huomaisi että olen täällä oikeesti  sen takia että tykkään ja haluan.

särkyä ja pelkoa!

Oon nyt kuukauden verran ollut töissä kotipalvelussa, ja töitä on edessä ainakin vielä 40 vuotta.. Mutta voin sanoa että tykkään kovasti tästä työstä. Tää on sitä mitä pienenä lapsena mummille sanoin kun laitoin rullia hänen hiuksiinsa ulkona * isona mä haluan hoitaa vanhuksia* ja tässä sitä ollaan :) päivääkään en vaihtaisi pois.

Kaikki jotka mut tuntee tietää että oon neula kammonen ja oon aina ollut.. Noh, viime sunnuntaina nousi kuume, alkoi pahoinvointi ja järjetön pääkipu. Ja olin niin väsynyt että nukuin yks yö 11 tuntia ja sitten nukuin vielä samana päivänä päikkärit, en jaksanut mitään ja jopa käveleminen sattui joka paikkaan.. Tätä kesti 4päivää ennenkun  päätin mennä lääkäriin. No ensin 5tuntia odottamista odotushuoneessa, sen jälkeen kun pääsin lääkärille niin hän totesi että olin päässyt kuivumaan..joten tippakäteen ja kaks tuntia makoilua sängyllä odottaen parempaa oloa.. Ekan ringer-pullon jälkeen lääkäri tuli kysymään vointia, en huomannut voivani yhtään paremmin joten toinen pullo vielä.. No ei muuten mitään mutta se PIIKKI, kun kuulin että tulee tippa käteen niin totesin *o ou* no kun sairaanhoitaja pisti oikeeseen käteen niin meni huonosti, joten piti pistää uudelleen vasempaan käteen *shit,oikeesti?*  no sitten onnistui tipan laittoi, mutta se sattui käteen niin pistäminen kuin se kun se ringeri meni siitä kädestä.. Nyt lupaan pitää huolta että juon paljon..VETTÄ :D en halua kokea samaa enään ikinä!
Kysyin lääkäriltä että saanko mä mennä jo huomenna töihin, niin sanoi heti ettei onnistu täytyy levätä.. No joo, kaipaan vaan jo töihin. Ei auta..lauantaina töihin,Jes!

Huomenna perjantaina pitäisi tehdä taas kaikenlaista ja mennä joka suuntaan.. Onneksi sain torstai päivän vain levätä ja maata, vointi on loistava joten huomenna kauppaan, ja ja ja.. :)

Ja pakko sanoa vielä että kun olin sen 4 päivää kipeä, niin huomasin jo masennus oireet jotka tekivät kovasti tuloa, mutta nyt voin taas hyvin,kerkesin jo säikähtää.. Mutta ei tarvinnut pelätä että olisi taas pitänyt nostaa lääkitystä, ja nyt voin vielä toivoa että kesällä saisi lopettaa masennuslääkkeiden syönnin :) oon niin Ilonen kun voi paremmin ja ne ystävät on kyllä kullan arvoisia <3

Nyt täytyy kyllä alkaa nukkua jo, aamulla lapset valmiiksi ja päiväkotiin. Itse pääsee takasi vielä jatkamaan vähän unia ja sitte siivous saa alkaa, onneksi on vaan imurointia ja lattian pesua.. Mutta nyt ipadi kiinni ja peitto päälle.

vapaapäivää lasten kanssa

Mulla oli tänään vapaapäivä töistä, Veetillä vapaapäivä päiväkodista ja Aada oli aiemmin viikolla oksennustaudissa josta sittemmin parantunut. 
 Meirän isäntä oli yövuorossa joten tuli aamusta nukkumaan, kakarat oli heränny jo 5.50 eikä sen jälkeen suostunu nukkumaan. 
Aamupala ja huono yritys saada Veeti päiväunille, mutta Velmerin unipupu oli hukassa joten poika ei suostunu nukkumaan. 
 Puettiin päälle lämpimästi ja haettiin Aadan pulkka ja lähettiin lasten kanssa kohti päiväkotia jossa meitä odotti Sanna ja Ella. 
 Oltiin Sannan kans sovittu että mennään museoon lasten kans perjantaina. Sinne on perjantaisin ilmanen sisäänpääsy. 
 Sielä oli näyttely sikiön kasvusta aina alusta synnytykseen asti. Sielä oli monia kuvia sikiöstä eri viikkoina ja lopussa oli se kuva kun se syntyy, ja siinä pidettiin vauvan päästä kiinni kun se vedettään äidin "sisältä" niin Aada tokas kovaan ääneen " äiti,kylvettääks ne tota" heh,mun tyttö. Sitten kierrettiin se puoli jossa on vaasan historiasta, säätyläis- ja talonpoikaiskulttuuria . Kiva kiertää ja kattella vanhoja esineitä ja vanhoja kuvia. Veeti tokas kaikkeen kun sano kato niin "EI" :D ei ollu veetille kiinnostavaa. Sitten kierrettiin terranova puoli. Kun käytiin kattomassa sitä akvaariokuvaa sielä pimeemmällä puolella niin YLLÄTYS mun lapset hyppi ja säikky kun ne kalat uivat sielä seinällä, mutta Ella se kikatti menemään, ihana toista.

Museon jälkeen otettiin nokkakohti kirjastoa, käytiin ensin kahvilla ja mehulla ja sitten suunnattiin lasten osastolle. Aada löysi 3 kirjaa ja Veeti halus vaan AUTOT -kirjan !! 
Ite löysin mielenkiintoisen kirjan 

Kolmekymppinen Sophie joutuu heittäytymään sijaisäidiksi, kun hyvä ystävätär yllättäen menehtyy ja 3- ja 6-vuotiaat kummitytöt tulevat toistaiseksi hänen huollettavikseen. Hyväsydäminen Sophie yrittää parhaansa, mutta hänen aiempi kasvatuskokemuksensa rajoittuu omapäisen kollikissan hoivaamiseen..
Vähän odottaa että pääsee kirjan kanssa peiton alle lukemaan :)

Tomi lähti tossa tunti sitte sportin peliin ja vaihtaan renkaita ja ja ja, joten oon lasten kanssa ja ollaan tehty jo maja keskelle olohuonetta. Lapset kulkee taskulamppujen kans läpi ja kivaa näyttää olevan, JA TIETENKIN robin soi taustalla JEEJEE!! 
Huomenna kun isäntä lähtee käymään mökillä niin ajattelin jos veisin lapset luistelemaan, no veeti ei luistele kun ehkä takapuolella mutta jos Aadaa kiinnostais lähtee :)

Sunnuntaina tuttuun tapaan kiiston peli, jeah..öh! 

Nyt lasten kans siivoomaan ja pian iltapala ja sänkyyn, toivotaan että huomenna ei tarvis nousta jo klo 6
toivossa on hyvä elää !
 

kuukauden kuulumiset

Siitä on kulunu pian kuukausi kun oon viimeks kirjotellu tänne, nyt ajattelin sitte kertoilla tän perheen kuulumiset!

Alotetaan siitä että MÄ TEIN SEN! valmistuin lähihoitajaksi, suuntautumisena vanhukset. Tutkintotodistuksen sain käteen siis 20.12.2013 

 Loppuvuoden lomailin lasten kans, ja olihan välissä se joulukin,oka vietettiin anopin ja "appiukon" luona, illasta tultiin meille kotiin ja meitä olikin täälä sitte Jenni,Jani,Anni,Elli,Marja,Ole, Jani, Aada, Veeti, Tomi ja minä. Oli kivaa <3
Uutena vuotena meille tuli Mäkiset ja lapset sai leikkiä,sitte tanssittiin tyttöjen kans vähä espanjalaisen musiikin tahdissa. Ja vaikka olikin ihan kauhee vesisade niin mentiin pommittelemaan ulos. Kotiin tultiin litimärkänä. Mäkiset lähti kotiin.
Sitte Iskä ja Sirkka tuli meille, ja vaikka käytiinkin kiivas keskustelu iskän kanssa niin oli mulla kivaa<3

No sitte mä sain töitä, oon kotipalvelussa ja TYKKÄÄN, on kyllä niin mun juttu! JES!! 

Viime viikonloppu oli aivan loistava. Mentiin J & T kanssa eka rossoon syömään, ja sen jälkeen kahville.  Siitä menin sitte Sanna luo jonnekka Aadaki tuli. Pidettiin elokuvailta lasten kanssa ja saatiin jutella sannan kans kun lapset meni nukkumaan. Sunnuntai päivä meni Sannan luona siihen asti kun lähettiin elokuviin kattomaan "ei kiitos" elokuva. oli kivaa kun oli hieman erillainen viikonloppu. 

Veetille alotettiin sähköhoito vähä yli viikko sitte. Puoltuntia päivässä / 5 kertaa viikossa ja 5 viikon ajan. Onneks Veeti ei huomioi mitenkään kun on tää sähkö päällä,ainoastaan kun pitää liuskat ottaa pois 

                   
 Siinä pari kuvaa että saatte käsityksen millainen on Veetin sähköhoito. Ja niinku pojan ilme kertoo niin hauskaa on ! 

Saatiin Veetille aika LASTENKIRURGILLE, ja taas sitä alkaa jännittämään että mitä sielä sanotaan. 

Pieniä murheitakin on mutta en ala niistä tänne kirjottelemaan,tuun vaan vihaseks kun niitä mietin. Onneks on ystävät jotka jaksaa kuunnella ja olla tukena, EIKÄ TUU KALLIIKSI !!!! 

Nyt sänkyyn kun aamulla taas klo 6 herätys ja töihin. IHANAA!!
          
                    -Jonna-
 

Uuden vuoden lupauksia

Mä oon aina inhonnu mun kroppaa, aikalailla jokaista asiaa mun vartalossa, enkä sano tätä sen takia että saisin teiltä kommentteja " oot laiha" tai "höpöhöpö" EN, vaan siksi että en oo kuitenkaan koskaan saanu ite tehtyä mitään asialle, johonka vain ITSE voisin vaikuttaa. 
Nyt taas ehkä sadannen kerran päätin alkaa laihduttamaan,oon kokeillu muka jo niin monta kertaa eikä se oo kauaakaan kestänyt.  
Nyt löysin taas sen innon kokeilla, ja oon merkannut kaikki syömiset ylös, kuinka paljon liikun ja JOS oon syönyt jotain hyväskää, mitä en oo syöny vielä tällä viikolla ( tai no uutena vuotena,mutten sen jälkeen)  liikkumisen alotan kevyesti, en mitenkään heti juoksemaan kun en oo ikinä juoksemista harrastanut. 
Mä pystyn tähän, tulee vielä se päivä kun en häpeä mun reisiä, vatsaa tai jenkkakahvoja.. voiko tissejä kiinteyttää ? ;)

Toinen uuden vuoden lupaus on myös se että kun saan töitä ja palkkaa niin SÄÄSTÄN, sitä en oo K-O-S-K-A-A-N  osannu tehä, mutta Tomin kans oppinu nyt pitäis vaan saada niitä tuloja mistä säästää. Haaveilen että kesällä lähtis perheen kans reissuun, esim 3 pvä hotelli + puuhamaa + hoplop + IKEA yms juttuja ja kotiin. lapset kasvaa ja kesällä isommat tuet. 

Kolmas uuden vuoden lupaus on antaa enemmän aikaa lapsille, oonhan mä toki niitten kans aina aikaa viettäny, mutta tuo viimenen kouluvuosi vei kyllä niin paljo energiaa että se leikkiminen jäi vähemmälle. Nyt se koulu urakka on takana ja oon paljon pirteempi ja aikaa todellakin jää lapsille vielä enemmän, ja masennus on hoidettu, vaikkei lääkkeitä ihan vielä oo alettu vähentämään. Oon tosi onnellinen <3

Vielä kun saisi niitä töitä,kun kerran valmistui. Vanhukset on kuitenkin se mitä oon aina halunnu tehdä, siis viettää aikaa niitten kans ja hoitaa niitä. Se on lapsesta asti ollu mun juttu.

Nyt tutilullaa ! 

seitsemän vuotta elämästäni!

Yläasteelta kun päästiin, niin menin kymppiluokalle nostamaan numeroita, koska en ollut varma pääsisinkö haluamalleni linjalle.
Kymppiluokka meni suht nopeesti ja numerotkin nousi. Sitten hain lähihoitaja linjalle ammattiopistoon. Soveltuvuuskokeiden jälkeen jännitin että pääsisinkö vai enkö pääsisi. No pääsin, JESS!

Elokuussa 2006 alotin opinnot, släh06asb oli se eka luokka, kävin sitä 1½ vuotta ja jäin ensimmäiselle äitiyslomalle kun odotin Aadaa. Jouduin jäämään 2 kk aiemmin pois koulusta, koska jäin sairaslomalle. Rakas tyttäreni syntyi 1.5.2008... Kouluun palasin elokuussa 2009, mutta se ei mennytkään niinkuin aiemmin. Ensimmäiset pari kuukautta ennen joulua meni niin ja näin ja poissaoloja tuli liikaa, tiesin etten pääsisi työharjotteluun, vaan kuntoutuksen tukeminen alkaisi alusta, oma moka tiedän. Myös lokakuussa 2009 mut ryöstettiin ristinummella, ja se jätti kovat jäljet ja ekat pimeydet pihalla oli tuskaa!
Joulukuun 25pvä 2009 mun elämän tärkein ihminen kuoli, Mummi oli 80vuotias ja sairastanut rintasyövän monta kertaa, se oli viimeinen kerta.
Aattona aamulla sain kuulla että mummi oli joutunut sairaalaan, seuraavana aamuna sanottiin ettei elä enään seuraavaan päivään, olin mummin vieressä loppuun asti.
Sairastuin myös vakavaan masennukseen jota ei hoidettu kunnolla, en nukkunut,en syönyt, en käynyt ulkona.. Paino tippu alas nopeesti.. Kesti kauan, siis KAUAN ( monta vuotta ) ennenkuin sain ruokahaluni takasi.
Siitä asti koulun käynti on kärsiny kun ei osannu hakea tarvittavaa apua masennuksen, mummin kuoleman käsittelemiseen, ryöstöön ja lapsuuden asiat..

2010 marraskuussa sain tietää että aloin odottamaan toista lasta, ja keskeytin opinnot,koska menin töihin. Veeti syntyi 28.8.2011. Takasin kouluun menin taas 2012 syksyllä ja LUPASIN tällä kertaa hoitaa koulun loppuun asti. Hain apua masennukseen yms, kävin terapiassa ja kuraattorilla. No masennus pahentui 2013 alkuvuonna niin pahaksi että jouduin jäämään 2 kuukauden sairaslomalle. Olin niin lähellä etten "joutunut" tai "päässyt" lepäämään huutoniemelle. Sekin saattaa kuullostaa oudolta, mutta silloin se tuntui pelastukselta, koska KAIKKI asiat tuntui niin rankalta, ja ylitsepääsemättömiltä. Rupesin käymään jälleen terapiassa ja kuraattorilla, kouluun palaaminen tuntui kivalta.
Erikoistuminen oli tiedossa, se olisi vanhustyö vaikka sitä mietittiin ja pohdittiin ja aluksi valitsin väärän suuntautumisen ja syynä se että mies 3-vuorotyössä joten en voisi tehdä työtä mitä haluaisin. Mutta lopulta päädyin vanhustyöhön enkä oo katunu päivääkään.

Tänään 19.12 käyn edelleen terapiassa, ja masennus on kurissa. HUOMENNA meen hakemaan tutkintotodistuksen, eli voin sanoa jo että MÄ TEIN SEN!!! Kauan siihen meni, mutta nyt oon valmis ja kaikki murheet ja huolet on hoidettu ja olen oppinut olla stressaamatta koska se vaikuttaa sitte liian rajusti.

MUTTA mä en olis pystyny tähän ilman kuraattoria, Päivi Someroa, Äitiä, Tomia ja anoppia. <3 Iso kiitos!!
Kiitos myös niille ystäville jotka valoi uskoa kun näytti heikolta.
Taidan huomenna itkeä tirauttaa kun tajuan että mä tein sen, tää on mulle niin iso saavutus etten tiedä tajuaako kukaan sitä oikeesti. Huomenna on elämäni tärkein päivä !

Mä oon niin onnellinen!!!!!!! Huomenna syömään ja illalla juhlitaan !

Ja mä jos joku voin sanoa että jos tuntuu että elämä tökkii ja pahasti, on paha olla, tai mikään ei kiinnosta, Niin puhukaa asiasta, mä oon miljoona kertaa vahvempi ihminen koska oon pystyny puhumaan KAIKESTA! Ja jos sielä kuopan pohjalla niin ei sieltä omin avin kovin helposti ylös nousta. Älkää pitäkö asioita sisällä, se vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja pahaa oloa. Mä en oo ikinä ollu näin vahva, vaikka mun elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Mä pystyin nousemaan sieltä kuopan pohjalta, niin pystyt SINÄKIN !

ystävyys...

"Ystävät ovat elämäni todellisia jalokiviä.
Olivatpa vaikeuteni millaisia tahansa,
he ottavat osan taakastani kantaakseen.
He jakavat suruni ja moninkertaistavat iloni.
Ystävät ovat rikkauteni. Kiitos ystävyydestäsi"

Sanotaan että ystävät ovat ikuisia, ystävät ovat aina läsnä, ystävälle voi aina soittaa, ystävä kuuntelee, ystävä lohduttaa, ystävä auttaa.. mutta ketä on ne ystävät? Ne joita ei kuitenkaan näy kun on vaikeaa? Kun on perhe? Kun ei vain huvita? 
Olen jo pitkään miettinyt omia ystävyys suhteita, ja voin sanoa että olen aika pettynyt.. Viikonloppuna puhuttiin isäni kanssa ystävistä, johon tokasin että mulla on vaan yks tosiystävä Sanna! 
Sannan kanssa ollaan tunnettu lapsesta asti, tuli tuossa välissä muutamia vuosia kun ei oltu tekemisissä mutta nyt ollaan oltu kuitenkin jo monia vuosia taas tekemisissä.. Ja vaikka eräs ihminen väitti että oon puhunu sannasta pahaa, niin se loukkas kun kuulin, koska en oo IKINÄ puhunu pahaa siitä ihmisestä, joka on tukena silloin kun sitä tarvin, silloin kun en tarvi, Sanna on läsnä silloin kun ärsyttää, on paha mieli ja kaikki on loistavasti. 
MAHTAVA YSTÄVÄ KIITOS <3 

Mutta sitten kun alkaa miettiä niitä muita ystäviä, niin missä he ovat?? 
Tuntuu välillä niin väkisin yritetyltä kysellä mitä kuuluu, koskaan ei oo aikaa nähdä, aina voi sopia jotain mutta silti kaikki peruuntuu. Enkä nyt TODELLAKAAN syytä ketään, koska meillä kaikilla on oma elämä ja perheet, mutta en ajatellut että omat perheet ynnä muut voi syrjäyttää mut? Jos mulla on paha olla, niin ei mulla oo enään ketään kenelle soittaa, tai edes muuten vaan soittaa. Ja kurjaa se on, sanoin äidilleni tässä pari kuukautta sitten että oon 24vuotias nainen, jolla ei ole ystäviä ainakaan sellasia jotka kerkeis nähdä.. :( No elämä opettaa ja elämä kuljettaa. Näin se menee. 

Olis ollu kivaa olla jollekkin ihmiselle se ainutlaatuinen ystävä, kummitäti tai jotain en mä tiedä.. Mutta nyt ei masistella enempää KOSKA...

mä tein sen, lähihoitaja vuosimallia 2013 - vanhustenhoitaja. masennuskausien ja muiden vaikeuksien yli päästy hyvin. Ens perjantaina tutkintotodistus käteen ja syömään. illalla sitte juhlitaan.. Kiitos tästä elämän mahdollisuudesta onnistua opinnoista monien vuosien jälkeen, ja en olis pystyny siihen ilman tsemppausta joista isoin kiitos kuuluu ÄITI, TOMI JA ANOPPI <3 
mä niin tein sen, kerrankin voin olla todella ylpeä itestäni ! JESS !! 
    

                     

Muista minut, ystäväni,
kun aikasi rientää iloisesti.

Muista minut, ystäväni,
kun vastatuulet puhaltavat.

Kun haluat keventää mieltäsi,
muista minut, ystäväni.

Kun kaipaat lohdutusta,
muista minut, ystäväni.

Sitä varten ystävät ovat.