tinttaileva neiti

Tänään aamulla kun herätin Aadan, oli neiti erittäin huonolla tuulella. Päiväkodin jälkeen neiti oli vielä huonommalla tuulella.. Mikään ei neitillä onnistunut ja mikään ei ollut kivaa ja äiti oli taas tyhmä, ja isin luona on vaan kivaa.. Nuo samat sanat kuulee aina kun Aadalla on huono päivä.
Tänään käytiin rakkaan serkun 14v synttäreillä,missä neiti kyllä osas olla nätisti. Siitä kun lähettiin ja mentiin kauppaan niin alkoi taas tinttailu ja se kärryissä roikkuminen niin että meinaa koko kärry kaatua. Siitä sitte vaan suoraan autoon odottamaan ja kotona iltatoimien jälkeen neiti menikin kuitenkin hienosti sänkyyn, koska oli kuulemma tosi väsynyt tinttailemiseen :D JUST!!!!
Ite makaan jo sängyssä kannettava sylissä, ja silmät meinaa lurpsahtaa kiinni. Se mikä pitää hereillä on tämä blogi ja Skillet musiikki !

Tänään rakkauteni on viimesen yön töissä ja huomenna lähetään kaupunkiin kahville yhdessä, ties kuinka pitkästä aikaa ILMAN LAPSIA. Ja illalla saan ne kynnet <3
Aada menee myös isällensä huomenna, koska alkaa " isin viikko " tekee ehkä hyvää kun neiti on tinttaillu koko viikon !

 

Nyt vielä katon päivän Emmerdalet ja eastenders ja sitte koisimaan ! Huomisiin.

keinoja piristykseen ?

Mä oon pohtinu monta päivää jo että miten pystyis piristymään ja voittamaan tän masennuksen.. En oo uloskaan halunnut mennä, koska se ei ole huvittanut. Tänään lähen, kylläkin väkisin ulkoilmaan, koska haluan hakea lapset kävellen EN AUTOLLA! Mutta se lähteminen on ihan uskomattoman vaikeeta, MIKSI ?! 
Yks päivä lähettiin perheen kanssa ulos, mutta en kerennyt kauaa kävelemään kun halusin vain kotia ja alkoi ahdistamaan, siinä meinas itkuki jo tulla mutta jatkoin matkaa ja alkoi se vähän helpottamaan. 

Oon niin valmis voittamaan tän masennuksen kokonaan,niin ettei takasi ole tulemista. Koska se pilaa mun elämän ja elämän ilon. Toivotaan että kevään tuloa helpottaisi !

 



 Nyt lähtö ulkoilmaan !

kirjat masennuksesta

Tänään käytiin kirjastossa kun oltiin haettu lapset päiväkodista. Aada oli innoissaan kun pääsi valitsemaan muutaman kirjan lainaksi kotia. Tyttö päätyi Mansikka Marjaan ja Niko 2.
Veeti näki hyllyssä Martti kirjan ja huusi " uiui" olihan se kirja siis otettava :D
Tomille löyty mökki lehtiä ja remppa kirjoja, kun alkaa remppaamaan mökillä tulevana kesänä :) Itse ajattelin aluksi etten ota kirjoja, koska ei kuitenkaan jaksa lukea niitä. Sitten pohdin uudelleen, jos löytäisin kirjaa masennuksesta ja sen itsehoidosta. Kun haluan päihittää masennuksen joillain muulla keinolla kuin vain lääkkeiden avulla.

Tuohon Brooke Shieldsin kirjaan iskin silmäni. Se kertoo tuon näyttelijän elämästä ja matkasta saada kauan toivottu lapsi. Rankat hedelmöityshoidot ja siitä seuraa keskenmeno. Uusi raskaus tulee, mutta Brooke sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen.. Tämä kertomus on Brooken selviytymistarina. Kirjasta olen lukenut jo melkein 50 sivua, ja se on HYVÄ!!
Toinen kirja mihin perehdyn luettuani tuon ylemmän on

Tämä kirja kertoo Marian tarinan. Maria sairastaa vakavaa masennusta ja hitaasta paranemisesta terapian avulla. Tämän kirjan halusin koska siinä kerrotaan psykoterapiasta josta itse olen kiinnostunut.
Minulla oli vieläkin yksi kirja, yli 400 sivua masennuksesta, Esim:
 - Masennuksen monet kasvot, mitä masennuksella tarkoitetaan
 - Masennustilaan vaikuttavat biologiset tekijät, perinnölliset tekijät ja vaikutukset aivojen toimintaan.
 - Lääkehoito ja MUUT biologiset hoidot, lääkehoidon merkitys masennuksessa
 - Keskusteluhoito ja psykoterapia, mitä on psykoterapia, kognitiivinen psykoterapia
 - Masennus ja asenteet, asenteet masennusta sairastavaa kohtaan
 -  Uni ja masennus
YNNÄ MUUTA, tuossa oli vain esimerkki, mutta kaikkiin kirjoihin aion tutustua.

unikoulua ja unissaan kävelyä !

Meillä alotettiin joulukuun lopussa unikoulu, koska Veeti oli tuskin koskaan nukkunut täysiä yöunia kotona, varsinkaan omassa sängyssä. Me ollaan alusta asti laitettu Veeti nukkumaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, mutta sielä nukkuminen on ollut pientä taistelua kun poika heräili vähän väliä, ja piti vanhemmat hereillä. 
Aada myös heräili meillä joka yö ja tuli joka kerta meijän huoneeseen, kertoi mitä kaikkea huonessaan näkyy ja ei millään suostunut nukkumaan omassa sängyssä. 
  
MLL:stä tuli unikouluttaja käymään meillä kotona, ja meillä oli yli kahden tunnin keskusteleminen molemmista lapsista, ja saatiin aivan mahtavia ohjeita siihen kuinka saadaan lapset nukkumaan, aluksi olin väh sarkastinen että noinkohan vain.. MUTTA Veeti nukkuu meillä nyt melkein joka yö heräämättä, ottaen huomioon paria kertaa kun pitää itse nousta. ( Varsinkin kun on kipeenä poika,niin heräilee useammin) Mutta nykyään nukuttaa itsensä uneen, kun laittaa tutin suuhun.. Jos tuttia ei löydy niin varmasti herättää vanhemmat sitä etsimään. 
Aada taas nukkuu aina välillä koko yön, vaihdettiin lasten huoneita ja aada nukkunu paremmin tuola pienemmässä huoneessa. Se joskus heräilee pari kertaa yössä mutta menee itse takaisin sänkyyn, mitä se ei ennen ole uskaltanut tehdä. 

Aadan kans oon huomannut että se on ruvennut kävelemään unissaan. Kerran se käveli unissaan keittiöön availemaan kaappeja, yks kerta se tuli herättämään mua ja kun vein sen takasi sänkyyn niin se oli lastannu sängyn täyteen tavaraa. Nyt viime viikolla olin huomannut että se käy vaatekaapilla yöllä, ja jättää kaapinovet auki. En tiedä mistä se on tullut,mutta onneks tyttö ei ainakaan saa ulko-ovea auki itse.

Mutta nykyään meillä nukutaan paremmin, Aadan kans unikoulu lähtee joka kerta alusta kun tulee isältänsä, mutta sille ei voi mitään.

Me eilen Tomin kans mietittiin kesä reissun kohdetta. Käytiin ekan kerran perheen kans 2011 kesällä reissussa. Silloin mentiin ensin siskoni luo Tampereelle jossa käytiin jossain kivassa paikassa,johon mentiin veneellä. En muista nimeä. Tampereelta jatkettiin sitten helsinkiin jossa oltiin hotellissa. Helsingissä käytiin sitten korkeasaaressa, ja siitä jatkettiin sitten vielä Tallinnaan laivalla. Se oli ihana kesä reissu jossa oli mukana siskoni, veljeni, äitini ja oma perhe tietenkin ( Aada & Tomi) Veetiki on tietenkin mukana, MUTTA vatsassa. 
Tota reissua me suunnitelttiin pitkin kevättä ja meinas tulla stoppi, koska lääkäri sanoi etten saa lähteä jos en ota pyörätuolia mukaan, koska muuten se muksu syntyy ennemmin, jos lähen kävelemään paljon. Ei se auttanut :) Onneks mulla oli koko perhe työntelemässä ja Aadaki välillä istu mun sylissä :D

Viime kesänä käytiin powerparkissa kesäreissulla. Ja tänä kesänä ehdotin jos lähetään kalajoelle sinne vesipuistoon.  Palataan siihen myöhemmin uudelleen. 

Sain tänään aamulla facebookkiin positiivista palauttetta edellisestä julkaisustani. Kirjotin sielä tästä mun masennuksesta avoimesti ja kirjotan varmasti uudelleenkin vielä. Mua auttaa ihan hirvesti kun kirjotan asioistani, myös niistä vaikeimmista. Se on yksi mun voimavaroista. :)

                                                  <3 <3 <3

tammikuu ja uudet kujeet

Tää mun bloggaaminen on aika on/off juttu, välillä on mielenkiintoa ja aikaa kun taas välillä ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä kyllä sitä mielenkiintoakaan.
Nyt ajattelin alottaa taas uudestaan, toivottavasti mielenkiinto pysyi tällä kertaa kauemmin, koska tää on aika mieltä virkistävää. :)

Alotetaan vaikka tästä päivästä. Tänään käytiin PITKÄSTÄ AIKAA kokkolassa tapaamassa lapsuudenystävää, ja nyt vasta näin ekan kerran niiden tytön, joka oli niin sulonen <3 harmittaa kun ei ole saanut aikaseksi käytyä kattomassa tyttöä,joka on pian jo 6kk. Luvattiin Tomin kans et asia muuttuu, ja kotimatkalla mietittiin myös että koska mennään seuraavan kerran käymään. Kokkolassa mulle laitettiin taas hiustenpidennykset, ja voi ku onki pää kipiä taas muutaman päivän, minkä olin tosiaan unohtanu :D Mutta oli tosiaan kiva päivä tavata rakasta ystävää

Toinen mielenkiintoinen juttu mitä tapahtuu on torstaina, tai no ei se mikään iso juttu oo, mutta mulle on koska en jaksa enään oikeen vaivautua laittamaan itseäni mutta katseltuani facebookissa kuvia päädyin ratkaisuun. Torstaina saan taas kynnet. Viimeks mulla oli kynnet meijän häissä.. joka oli ensimmäinen kerta kun kynnet olivat. Ne olivat tällaiset

@ Virve



Nyt en tosin tiedä vielä millaiset kynnet haluan. Taitaa jäädä taas viimetinkaan.

Veetiki on taas päiväkodissa! Poika sairasteli melkein koko joulukuun ja tammikuustakin vielä puolet. Nyt se on ollut 2 tai 3 päivää tänä vuonna JO päiväkodissa, toivotaan että nyt pysyisi terveenä. Veetillä oli kuumetta joka viikko, se nousi ja laski mutta ei voinu päiväkotiin viedä. Sitte sillä tuli silmätulehdus, josta myös lämpö nousi ja kun siitä selvittiin niin sitten vielä korvatulehdus,josta myös kuume nousi. Nyt tosiaan ollu terveenä, jos ei ota huomioon pientä yskää, mutta sekin on ohi menevää.
Niin ihanaa kun tämä perhe-elämä onkin, niin tän Veetin sairastelun jälkeen sitä haluaisi pientä "omaa aikaa" että saa latautua. Meillä kun ei tuo poika ole kipeänä pahemmin yöunia nukkunut..
 Itse olen kyllä myös nyt sairaslomalla vielä puolitoista viikkoa, että nukkua saan, muttei se silleen varsinaisesti oo mitää omaa aikaa kun ei oikeen missään liikukkaan.
Niinkun monet tietävätkin niin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mä en nukkunut, en syönyt ja siitä paino laski ja olin TOOOOOOOSI väsynyt, silti yritti aina jaksaa hoitaa Aadaa, eikä sitä tajunnut että voisi olla se masennus. Siihen sain sitte unilääkkeet ja masennuslääkkeet. Masennuslääkkeitä syön vielä tänäkin päivänä, koska aina kun niitä yritettiin vähentää niin aloin oireilemaan niin että annostus täytyi pitää samassa. Kun odotin Veetin niin sitä yritettiin myös vähentää, sillä ei siis kylläkään ollut mitään tekemistä sillä,että olisi ollut Veetille vaaraks. Mutta kun Veeti syntyi niin halusin jatkaa lääkitystä vielä, varmuuden vuoksi. Välillä mulla tulee sellasia "kausia" kun masennus iskee, siihen ei ole mitään syytä vaan se vain "iskee kirkkaalta taivaalta" Huomaan ensi merkit kyllä kun on vähä alakuloinen olo muutaman päivän, eikä tietyt asiat alkaa menettää merkitystä pikkuhiljaa. Sitten se "tila" pahenee, alkaa itkuisuus ja poissaolo, mielenkiinto kaikkeeen täysin hukassa, on aivan lamaannuksissa. Ärsyttää kun haluaisi elää normaalisti mutta masennus jaksot rajoittavat rajusti. Alussa kun masennus todettiin, niin en kehdannut kertoa asiasta kenellekkään, koska niinkun eräs ystävä siihen tokas " miten voi masentua kun saa lapsen" sai mut miettimään että ihmiset ei ymmärrä että se EI OO mun vika, mä en voi sille mitään että tämä masennus tuli just mulle.. Pelkään että en koskaan osaa elää ilman masennuslääkkeitä, mitä toivoisin pystyväni tekemään. Aika sen näyttää mutta silti mietityttää. Haluaisin olla energinen ja jaksava äiti & vaimo.. Tänä päivänä en pelkää kertoa ihmisille mun masennuksesta, ja hakea tarvittaessa apua. Meillä on koulussa parhaimmat kuraattori & terveydenhoitaja joihin voi tukeutua kun ahdistaa ja masentaa. Tämä masennus ei tee musta huonoa äitiä, vaikka siltä se musta tunttuu tooooosi usein. Mä kuitenkin rakastan mun lapsia eniten maailmassa, mä leikin niiden kanssa ja tehdään kaikenlaista, ja mä en oo yksin kun on oma rakas aviomies tukena <3
Nyt rakkain aviomieheni lähti yövuoroon,joten olen lasten kanssa aamuun asti yksin. Aamulla herätys vähä ennen 7 ja lapset valmiiksi ja päiväkotiin. Ite takasi nukkumaan,että saisi lisää voimia :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille !

 

Veeti 1v5kk (oikeanpuoleinen spastinen hemiplegia. )

                                                                   Aada 4v8kk