Onko kenelläkään koskaan ollut niin paljon asioita sydämmellä että alkaa ahdistamaan muttei osaa oikeen puhua asiasta? Tuntuuko ettei sua ehkä ymmärrettäis jos puhut? Vaatisitko liikaa ihmiseltä joka kuuntelisi ?
Yritätkö joskus olla liian vahva? Kun tulee joku ongelma tilanne niin silloin KAIKKI tuntuu ylitsepääsemättömältä? Ja kun taas on parempia päiviä niin missään ei oo mitään vikaa?
Mulla on todettu masennus pian 5 vuotta sitten. Ja viime syksynä se oli pahin koskaan, ja pelkään että se uusiutuu myös nytkin.. Olen läheisille puhunut asiasta, mutta eiväthän he voi TODELLA ymmärtää mitä mielessäni liikkuu koska eivät ole kokeneet masenusta itse.. Yritän kaikin tavoin ajatella tulevaa syksyä positiivisesti koska valmistun joulukuussa lähihoitajaksi, ja tuon koulun kanssa olen takunnut.. MUTTA sitten taas mun tuki ja turva ja paras ystävä ÄITI lähtee ens kuussa espanjaan yli puoleksi vuodeksi ja pelkään sitä aikaa koska en ole koskaan ollut niin kauan näkemättä äitiä.. Se oli kamalaa jo kun sisko lähti, itkin monta monta päivää ellei jopa viikkoa sitä kun ikävöin niin kovaa. Ja tietenkin se välimatka on meidät jotenkin "erottanu" tai "etääntynyt" kuinka sen nyt määrittelee. TOTTAKAI se sisko on rakkain aina, mutta jotenkin sen yhteyden pito on jäänyt. Nyt lähtee äiti sinne espanjaan ja pelkään oi mä niin pelkään että romahdan!! Tässä tulee välissä joulu ja mun valmistumispäivä... Mutta terapia on käynnissä kokoajan että saan purkaa tuntojani että helpottais :) En vaan mahda mitään että stressaan sitä koska se päivä kyllä lähenee kokoajan..... TOIVOTAAN PARASTA SIIS !!!!
On myös muita asioita mitkä stressaa ja ahdistaa, mistä en nyt sen enempää ala tässä kertoilemaan..
I am strong now, i will be strong tomorrow !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti