Joskus on hyvä pysähtyä ja kuunnella itseään
ennen kuin oma keho pakottaa siihen.
Joskus pitää olla itsekäs ja elää.
Elää niin ettei myöhemmin kadu elämätöntä elämää,
tekemättömiä asioita,
sanomattomia sanoja.
Kelloja voi siirtää taaksepäin,
mutta mennyttä aikaa ei saa koskaan takaisin.
Elämä on tässä ja nyt
ja jokainen aamu on loppuelämän ensimmäinen. <3
Tänään voin sanoa että voin hyvin. Mulla oli eilen niin mukava ilta Tomin ja sen perheen kanssa. Syöden ja viiniä maistellen, saunassa käyden ja jutellessa. Itse istuin pöydän päässä välillä hiljaa katsellen ihmisiä ympärilläni, rakkaan mieheni onnellista ilmettä,naurua ja voin sanoa että oon onnekas kun oon saanu maailman parhaimman anopin, "appiukon" ja miehen siskon perhe on mahtava! Mulla on kivaa, ja haluan että noista illoista saadaan nauttia vuosia. <3
Juttelin eilen anopin kanssa siitä kun mulla on valmistujaiset joulukuussa, ja jotenkin olin vain ajatellut etten millään tavalla juhli niitä, koska äiti ei oo täälä vaan espanjassa niin ihan tylsää ei ketään kiinnosta, joten olin sanonut että varmaan nukun kokopäivän enkä hae todistusta, MUTTA anoppi kertoi kuinka haluaisi ehdottomasti tulla katsomaan kun saan todistuksen, OOO! Oikeesti, ihanaa joku välittää! <3
Parin viikonpäästä meillä on naisten ilta, ja tykkään kovasti suunnitella ja saada rakkaita ystäviä tänne viettämään iltaa. <3
Kun mulla on tää masennus, niin yleensä kun se on syksysin pahentunut mutta nyt voin sanoa ettei oo. Mä ulkoilen ( vaikkakin voisi vielä enemmän) mä nään ystäviä ( Niitäki vois nähä enemmän) ja koulu on loppusuoralla. Vitsit,että odotan sitä puolta vuotta kun saa vähentää lääkitystä, ja sitä kun masennus on poissa, sitten sitä ei ikinä enään takasi hankita. Se on ollu "kaverina" jo 5 vuotta. Aika poistua,kiitos masentavista päivistä, itkuisista illoista, sairaslomapäivistä, ja kaikesta paskasta, mutta nyt en tartte sua enään ! OON VAHVA NAINEN, NÄYTÄN SEN ITELLE JA KAIKILLE MUILLEKKIN!
Tänään kuulin sellaisia erillaisia uutisia (kukaan ei ole kuollut tai mtn) mutta oma arvomaailma ja sen arvostus laski ja pahasti, en aio tässä nyt kertoilla sen enempää. mutta terapeuttini saa kuulla
Päivä päivältä opin.
Teen virheitä
mutta nyt huomaan ne
opin niistä.
Näen kaiken selvemmin.
Kuin kalvo olisi riuhtaistu
minun ja maailman väliltä pois.
Tunnen, koen vahvemmin.
Iloni ja nautintoni on vahvempaa.
Koettelen rajojani,
jaksamistani.
Mutta arvostan enemmän itseäni.
Minulla on oltava aikaa myös itselleni.
Olin viikolla sairaalassakin kun oli kovat vatsakivut.Olin jo melkeen yhen yön valvonut kipujen
takia, mutta nyt olin niin kipee, ja kivut olivat aika ajoin kouristelevia. Ei muuta kun
soittamaan ystävälleni jos veisi mut päivystykseen keskussairaalaan. sielä sitte maatiin sängyllä
tiputuksessa, kahta eri lääkettä suoneen. Verikokeita otettiin yhtä sun toista, paineltiin
vatsaa,
annettiin virtsanäytettä. Naurettiin J & D kanssa ja mietittiin ihmeasioita. Kotiin pääsin 05.00
aikaan yöllä. Ja unta tuli sinä yönä ja kivat 2,5 tuntia.
Nyt on kädessä KIVA jälki kanyylin takia
mitään ei selvinny, mutta jatkotutkimuksiin ens kuussa. Kivut on hellittäny onneks.
Nyt rakkaan aviomiehen kainaloon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti