ystävyys...

"Ystävät ovat elämäni todellisia jalokiviä.
Olivatpa vaikeuteni millaisia tahansa,
he ottavat osan taakastani kantaakseen.
He jakavat suruni ja moninkertaistavat iloni.
Ystävät ovat rikkauteni. Kiitos ystävyydestäsi"

Sanotaan että ystävät ovat ikuisia, ystävät ovat aina läsnä, ystävälle voi aina soittaa, ystävä kuuntelee, ystävä lohduttaa, ystävä auttaa.. mutta ketä on ne ystävät? Ne joita ei kuitenkaan näy kun on vaikeaa? Kun on perhe? Kun ei vain huvita? 
Olen jo pitkään miettinyt omia ystävyys suhteita, ja voin sanoa että olen aika pettynyt.. Viikonloppuna puhuttiin isäni kanssa ystävistä, johon tokasin että mulla on vaan yks tosiystävä Sanna! 
Sannan kanssa ollaan tunnettu lapsesta asti, tuli tuossa välissä muutamia vuosia kun ei oltu tekemisissä mutta nyt ollaan oltu kuitenkin jo monia vuosia taas tekemisissä.. Ja vaikka eräs ihminen väitti että oon puhunu sannasta pahaa, niin se loukkas kun kuulin, koska en oo IKINÄ puhunu pahaa siitä ihmisestä, joka on tukena silloin kun sitä tarvin, silloin kun en tarvi, Sanna on läsnä silloin kun ärsyttää, on paha mieli ja kaikki on loistavasti. 
MAHTAVA YSTÄVÄ KIITOS <3 

Mutta sitten kun alkaa miettiä niitä muita ystäviä, niin missä he ovat?? 
Tuntuu välillä niin väkisin yritetyltä kysellä mitä kuuluu, koskaan ei oo aikaa nähdä, aina voi sopia jotain mutta silti kaikki peruuntuu. Enkä nyt TODELLAKAAN syytä ketään, koska meillä kaikilla on oma elämä ja perheet, mutta en ajatellut että omat perheet ynnä muut voi syrjäyttää mut? Jos mulla on paha olla, niin ei mulla oo enään ketään kenelle soittaa, tai edes muuten vaan soittaa. Ja kurjaa se on, sanoin äidilleni tässä pari kuukautta sitten että oon 24vuotias nainen, jolla ei ole ystäviä ainakaan sellasia jotka kerkeis nähdä.. :( No elämä opettaa ja elämä kuljettaa. Näin se menee. 

Olis ollu kivaa olla jollekkin ihmiselle se ainutlaatuinen ystävä, kummitäti tai jotain en mä tiedä.. Mutta nyt ei masistella enempää KOSKA...

mä tein sen, lähihoitaja vuosimallia 2013 - vanhustenhoitaja. masennuskausien ja muiden vaikeuksien yli päästy hyvin. Ens perjantaina tutkintotodistus käteen ja syömään. illalla sitte juhlitaan.. Kiitos tästä elämän mahdollisuudesta onnistua opinnoista monien vuosien jälkeen, ja en olis pystyny siihen ilman tsemppausta joista isoin kiitos kuuluu ÄITI, TOMI JA ANOPPI <3 
mä niin tein sen, kerrankin voin olla todella ylpeä itestäni ! JESS !! 
    

                     

Muista minut, ystäväni,
kun aikasi rientää iloisesti.

Muista minut, ystäväni,
kun vastatuulet puhaltavat.

Kun haluat keventää mieltäsi,
muista minut, ystäväni.

Kun kaipaat lohdutusta,
muista minut, ystäväni.

Sitä varten ystävät ovat.