Niinku kaikki jotka mut OIKEESTI tuntee niin tietää että vanhustyö on aina ollut mun unelmien työ. Nyt kun valmistuin joulukuussa 2013 lähihoitajaksi ja aloitin tammikuussa työt, niin voin sanoa että oon nauttinut. Oon päässyt olemaan niin *talossa* kuin *kentälläkin* ja oikeasti waaaau.
Vaikka jokainen vanhus on erilainen niin kyllä ne on ihania.. Se mitä toivoisin työpaikalta on että
A) olisi enemmän aikaa vanhukselle
B) työporukka olis yhtenäinen
C) työkaverit olisi mukavia eikä puhuis toisen selän takana..
Ehkä se näin yhden ihmisen on vaikea muuttaa, mutta jos kaikki mun toiveet toteutuisi olisi tuo työpaikka OIKEASTI mahtava!!!!
Mutta mitä vanhuksiin tulee niin KYLLÄ se on juuri sitä mitä oon ajatellut... Auttaa pukeutumisessa, huolehtia lääkkeistä, siivota, huolehtia asiakkaan ravinnosta... Kaikki se, ja kyllä mä tykkään.
Monet varmasti ajattelee miksi mun unelmatyö on vanhustyön. No minä kerron..
Kun olin pieni, olin aika paljo rakkaan mummini luona yötä, ja kun hän asui *vanhusten talossa* niin sitä tuli tutustuttuaan mummon ystäviin ja sisaruksiin.. Opin rullaamaan hiukset, varoittamaan vanhuksia kynnyksistä, keittämään vanhat kahvit, kastelemaan kukat ja viemään mehua vanhuksille. Ja mä niin tykkäsin, sanoin mummille pienenä että *mummi, mä haluan isona vanhusten hoitajaksi* ja muistan ikuisesti mummon sanat *pidä unelmasta kiinni* ja niin mä tein.
Olisi kiva että työkaveritkin huomaisi että olen täällä oikeesti sen takia että tykkään ja haluan.
Moikka!
VastaaPoistaLöysin blogisi googlen kautta etsiessäni hakusanoilla "cp-vamma" ja vastaan tuli eräs postauksesi jossa kerroit poikanne cp-vammasta.
Asustelen itse avomieheni ja 6kk ikäisen poikamme Iivon kanssa. Pojallamme epäillään hemiplegiaa oikean käden (ja lievästi oikean jalan) heikkouden takia. Hän pitää kättä lähestulkoon kokoajan nyrkissä (varsinkin vatsallaan maatessa), mutta availee sitä ajoittain selinmakuulla, enimmäkseen tahattomasti. Hän ei tarku oikealla kädellä esineisiin, eikä osaa puristaa niitä.
Mieheni ja neurologi ovat huomanneet heikkoutta myös Iivon oikeassa jalassa, mutta itse en ole eroa huomannut. Poika varaa seisomaan nostettaessa hyvin kummallekkin jalalle ja konttausasentoon mennessään myös oikea jalka tulee asentoon ja potkii vauhtia vasemman lailla.
Virallista diagnoosia emme ole sairauteen vielä saaneet ja lopullinen varmuus asiaan saadaan vasta magneettikuvauksen jälkeen ja mahdollisten lisätutkimusten jälkeen, mutta itse olen kyllä melko varma tästä mahdollisesta hemiplgia epäilystä selkeiden oireiden vuoksi.
Olen juuri menossa nukkumaan, enkä jaksanut etsiä sinun blogisi postauksista enempää tietoa kyseisestä sairaudesta (mikäli olet siitä kirjoittanut), mutta olisin todella kiinostunut kuulemaan poikanne tarinan, kehitystä vauvasta isoksi pojaksi, sairauden vaikutuksista päivittäisiin arkiaskareisiin, mahdollisiin harrastuksiin tms. Ja jos olet aiheesta jo kirjoittanut, niin olisi todella mukavaa jos jaksaisit minulle linkittää kyseisiä postauksia ja jos aikaa, mielenkiintoa ja halua riittää niin kokonainen uusi postauskin kyseisestä aiheesta olisi todella ihana! :)
Olen todella eksyksissä tämän aiheen kanssa, enkä tiedä siitä juuri mitään, joten kaikki mahdollinen tieto ja neuvo ovat tervetulleita ja etenkin "kohtalotoverilta" jos niin voi sanoa! :)
Kirjoitan itse myös blogia, osoite on: http://sirieblog.blogspot.fi/
Sähköpostini löytyy blogini sivusta ja voit halutessasi kertoa minulle tästä myös sitä kautta.
Kiitos etukäteen ja hyvää jatkoa teidän koko perheelle! :)
Trv. Siri