kun on niin paha olla

Tää on taas näitä hetkiä kun masennus ottaa "vallan" enkä mahda mitään.
Tänään aamulla ja päivällä kaikki oli hyvin, olin ihanan ystävän kans vaunuttelemassa ja käytiin kirpparilla. Laskin kotona että tänään kävelty 5,2 km ja eilen käveltiin 5.6km se on paljon mulle.
 Kotona syötiin Veetin kans ja käytiin suihkussa,sitte poika pääsikiomaan sänkyyn ja sinne se heti nukahti. En tiedä koska itellä alkoi se paha olo ja ahdistus, eikä se oo vieläkään mennyt pois!!!
Se siitä hyvistä yöunista.. Mitä pahaa mä taas oon tehny ?! mä oon niin loppu tän masennuksen kans. Tajusin tänään että tällä viikolla kun Tomi on iltavuorossa ( 14-23) ja oon yksin lasten kanssa ( torstaihin asti vain Veetin kanssa) niin on niin väsyny. Tottunu siihen että Tomi on siitä aamu- ja yövuorot. Ja tää viikko on ollu mulle henkisesti raskas, vaikkei itse viikko oo raskas. Entie mistä johtuu.
Mutta kyllä tuola sängyssä taas on pyöritty ja pohdittu. Mä en todellakaan tiedä mistä johtuu nää mun jatkuvat ylä ja alamäet, mutta kun mulla on paha olla niin siitä saa Tomi kärsiä myös. Silloin sitä yleensä tulee sanottua asiat suoraan ajattelematta hetkeäkään. Niin kävi myös tänään. Tuo kommunikointi on välillä tosi hankalaa näin masennuksen alaisena, entiedä onko se yleistä vai johtuuko se vaan musta ?
Huomenna ( tai siis aamulla) mulla on lääkärin kontrolli, koska olen viimeiset 2viikkoa ollut sairalomalla koska oon ollu TODELLA pohjalla. Ja silloin kaksi viikkoa sitten masennuslääkettä nostettiin, mutta niinkuin sanoin jo silloin " haluan jotain muuta " ja sillä tarkotan muuta hoitomuotoa tai jotain. eiköhän se ole jo todettu että aiemmasta "hoitomuodosta" eli lääkkeistä ole paljoakaan apua.. tai on hetkellistä. Mun tarkotus on nyt päästä masennuksesta eroon kerta heitolla. Tää masennus tuhoo mut, sen se on jo tehnyt henkisesti. Vaikka sitä kukaan ei nääkkään. Mä oon niin kyllästynyt itkemään joka päivä sitä että kun ahdistaa ja on niin paha olla, vaikka mitääm syytä siihen ei oikeesti ole :( :( :( 
Ja nää on taas niitä hetkiä kun on TOSI vaikee löytää tästä elämästä mitään hyvää. paitsi lapset tietenkin. Ja tuo oma aviomies tietenkin, vaikken sitä oo ainakaan tässä illalla näyttänyt. Tästä mun masennuksesta kärsii pian kaikki :( 
 Tän masennuksen takia myös paino on laskenut, mistä en oo huolissaan, MUTTA mua ärsyttää se ettei mulla oo minkäänlaista ruokavaliota. Mä en syö aamulla, mä en syö päivällä ja illallakaan ei mikään maistu.. En todellakaa tiedä mitä olisin täs viikon aikana syöny.
Mulla on yleensä uskomattoman hyvät unenlahjat, nukun koska vaanb ja missä vaan,mutta nyt ei oikeen uni meinaa tulla. johtuneen varmaan tästä ahdistuksesta ja oksennuksen tunteesta.
 En malta odottaa että olisin TERVE !!! Oon jo niin valmis sanomaan pai pai tälle masennukselle, mutta en pysty siihen yksin.
 Oon myös ihmetelly että mihin ne mun ystävät on kadonnu ?! Tuskin kukaan enään pitää muhun yhteyttä enkä ketään nää. Tiedän etten itekkään oo pitäny hetkeen yhteyttä,mutta mulla on siihen ollu syyni.. Mutta välillä tuntuu että jotku ystävät välttelee mua. Ja harmittaa seki että tietyistä kavereista ei enään tiedä niin paljo kun ennen, ja sitte jotain asioita luetaan facebookista että miten menee.
Koska mun maailma on menny tähän että oon menettäny ystäviä tän masennuksen takia? ja ruokahalun takia ja ja ja ja.. *huokaus* Tän masennuksen voittaminen vaatii voimia,enemmän kun mulla on antaa. En tiedä miten selviydyn tästä :´(